Muuntogeenit ovat riski

Satojen tieteilijöiden allekirjoittama avoin kirje hallituksille: gmo:ita ei pidä päästää avoimeen ympäristöön.

Muuntogeenit ovat muokattu virusmaisiksi, jotta ne pystyvät tarttumaan uuden isäntäeliön DNA:han. Luonnolliset geenit siirtyvät lajista toiseen vain hyvin harvoin, muuntogeenit voivat tehdä tämän helpommin.

Sama geneettinen koodi toimii kaikissa maailman eliöissä, koko maapallolla. Tieteellisissä kokeissa on huomattu, että gm-kasvista siirtyy toimivia antibioottiresistenssigeenejä maaperäbakteeriin. Bakteereiden elintapoihin kuuluu, että ne kokeilevat, olisiko niiden hajottaman DNA:n geeneistä niille jotain hyötyä. Maaperän lisäksi esimerkiksi ihmisen suolistossa on valtava määrä aktiivisia bakteereita, jotka voivat ottaa muuntogeenejä käyttöönsä.

Geenimuuntelu on uusi tekniikka ja siksi sen riskeistäkin on vaikea saada tietoa. Voi ilmetä haittoja, joita ei ole osattu ennalta kuvitella ja varoa. Näin on historiassa käynyt aiemmin esimerkiksi radioaktiivisuuden ja DDT:n kanssa. Monet tutkijat haluavat korostaa, että geenien toimintaa ei vielä tunneta riittävästi. Geenitekniikan alkuperäiset kehittäjät totesivat, että tekniikkaa pitäisi hyödyntää vain laboratoriossa. Esimerkiksi Elena Alvares  on tutkimuksissaan havainnut, että geenin sijainnilla on yllättävän voimakas vaikutus geenin tuottamiin ominaisuuksiin.

Valitun riskitason hyväksyminen on aina yhteiskunnallinen, poliittinen päätös. Yksittäisen geenimuunnellun kasvin aiheuttamia riskejä on hyvin vaikea arvioida. Riskien todennäköisyys riippuu esimerkiksi siitä, kuinka "vakaa" lajikkeesta on saatu jalostettua. Eri gm-kasviyksilöiden välillä on usein huomattavaa vaihtelua sen suhteen, millä lailla ne muuntogeeniä ilmentävät. Rinnakkain kasvavien, bt-myrkkyä erittävien kasvien välillä voi olla peräti 50-kertainen ero tuotetun yhdisteen määrässä.

Hidasta ja kallista, eikä edes tarpeellista

Gm-lajikkeiden tuottaminen on hitaampaa ja maksaa enemmän kuin perinteisellä jalostuksella aikaansaatavien lajikkeiden kehittely. Kulut siirretään viljelijöiden maksettaviksi: gm-siemenet ovat 2-4 – kertaa kalliimpia kuin tavanomaiset.

Esimerkiksi gm-soijapavusta on tullut markkinoille uusia lajikkeita huomattavasti harvemmin kuin tavanomainen jalostus saisi aikaan. Täten on ymmärrettävää, että satotasot eivät myöskään ole laajoilla alueilla pysyneet entisenlaisessa nousussa.

Perinteinen jalostus pystyy tuottamaan gm-tekniikan keinoin haviteltuja erikoisominaisuuksia. Esimerkiksi proteiinirikkaampia ja enemmän A-vitamiinin esiastetta sisältäviä vehnälajikkeita sekä A-vitamiinipitoisempia riisejä pystytään kehittämään myös ilman siirtogeenejä. Samoin on saatu kehitettyä muun muassa viruksen kestävä bataatti ja kassava sekä suolaisuutta sietävä vehnä. Näiden lajikkeiden jalostuksen apuna on käytetty merkkigeenitekniikkaa: olemassa olevien lajikkeiden genomin eli perimän analysointia. Perinteistä jalostustakin voidaan siis edelleen huimasti kehittää.

Siirtogeenit saastuttavat kaikki muut

Gm-ainesta erittyy siirtogeenisestä kasvista sen kasvuympäristöön. Tutkimusten mukaan gm-kasvin DNA kykenee tartuttamaan maaperäbakteerin ja toimimaan siinä. Gm-maissin DNA:n on havaittu siirtyneen lähijoen simpukoihin Kanadassa ja kulkeutuneen joessa yli 80 km.

Gm-ainekset kestävät kompostointia ja talvea. Aines kulkeutuu esimerkiksi siitepölyn mukana jopa tuhansien kilometrien matkoja. Tuulen kuljettamina ja sadonkorjuun yhteydessä koneiden kyydissä siemenet leviävät helposti maatilalta toiselle.

Mitä laajemmilla alueilla ja mitä monilajisemmin geenimuunneltuja organismeja käytetään, sitä suuremmaksi ja todennäköisemmäksi niiden uhat muodostuvat. On perusteltua pyrkiä pitämään mahdollisimman suuret alueet gmo-vapaina ja vaatia mahdollisten gm-viljelmien ympärille suuria suojavyöhykkeitä.

Antibiootin vastustuskyky haitallinen

Monissa gm-lajikkeissa on mukana niin sanottu resistenssigeeni antibiotteja vastaan. Se on todettu haitalliseksi, mutta silti esimerkiksi vuoden 2010 alussa hyväksytyssä gm-tärkkelysperunassa on se.