Jeffrey M. Smith: Petoksen siemenet – Voiko kuluttaja
luottaa geeniruokaan? Like 2005, 319 s.

Geenimuunnellun ruuan puolestapuhujat esittävät, että muuntelu on täsmällistä ja geenisiirtojen vaikutukset tunnetaan sekä hallitaan erinomaisesti. Usein mainitaan, ettei mitään vaaratilanteita ole vielä ehtinyt sattua. Tekniikka ei petä.

Asia ei ole näin, väittää gm-elintarvikkeiden turvallisuuteen keskittyvä Petoksen siemenet -kirja. Perimän räpeltelyn seurauksena eliö voi tuottaa proteiineja arvaamattomasti. Myrkylliseksi muuttunut lisäravinne L-tryptofaani on karmea esimerkki mahdollisista yllätyksistä. Perinteisen kasvinjalostuksen rajat roimasti ylittävä tekniikka synnyttää myös allergiariskejä. Epäonnistumisia sattuu, koska geenien toiminta ei ole niin yksinkertaista ja säännönmukaista kuin geenitekniikan perustana olevat vanhentuneet käsitykset antavat kuvitella. Toisaalta käytetty tekniikka on kömpelöä: Monsanto esimerkiksi luuli siirtäneensä soijaan vain yhden geenin, mutta myöhemmin kävi ilmi, että mukana siirtyi pari ylimääräistä geenin palaa.

 Jeffrey M. Smithin toinen keskeinen argumentti on, että gm-elintarvikkeiden turvallisuustestaukset ovat olleet ilmeisen ylimalkaisia. Tuotteet on laskettu markkinoille liian varhain. On mahdollista, että yhdysvaltalaisille on aiheutunut terveyshaittoja heidän laajan gm-tuotteisiin altistumisensa johdosta. Riskien selvittäminen on kallista ja äärimmäisen hankalaa (ja edellyttää miljoonamäärät eläinkokeita).

 

Vielä huolestuttavampaa on se, että alaa kohtaan esitetty kritiikki leimataan epäpäteväksi. Suoranaista ahdisteluakin tapahtuu. Erityisesti kirjassa käsitellään Arpad Pusztain tapausta. Hänen perusteellisissa kokeissaan ilmeni, että gm-perunoilla ruokittujen rottien immuunijärjestelmä vaurioitui ja syntyi elinvaurioita. Tulokset eivät johtaneet lisätutkimuksiin vaan Pusztai hiljennettiin. Geenitekniikkaan liittyvä vallankäyttö on Smithin teoksen perusteella vakava ongelma. Gm-tuotteiden taustalla piilee yhtiöiden pyrkimys päästä hallitsevaan asemaan maailman elintarviketuotannossa.

 

Ympäristöriskejä tässä teoksessa ei käsitellä. Rikkaruohomyrkkyjen käytön kasvaminen 2 - 5 -kertaiseksi muuntogeenisillä Roundup Ready –soijapelloilla ja Meksikon maatiaismaissilajikkeiden geneettinen saastuminen sentään mainitaan. Kirja keskittyy Jenkkilään, ja on paljastuksineen kuin jännäri. Etenkin yhdysvaltain terveys- ja lääkevirasto FDA on Smithin mukaan saatu ajamaan bioteknologian yritysten etuja.

 

Päivi Mattila