Union of Concerned Scientist on julkaissut tähän asti perusteellisimman selvitys geenimuunneltujen kasvien satoisuudesta suhteessa tavanomaiseen, luonnonmukaiseen ja vähäisin tuotantopanoksin harjoitettavan maatalouden tuloksiin. Geenimuuntelun osuus näyttäytyy vertailuissa hyvin vaatimattomalta verrattuna vastaavien viljelykasvien satoisuuden yleiseen paranemiseen tavanomaisin jalostuskeinoin, viljelymenetelmien yleiseen kehittymiseen sekä agroekologian ja luomun keinovalikoimien yleistyessä ja monipuolistuessa. Geenimuuntelua merkittävämmin kasvinjalostuksessa saadaan näkyvämpiä tuloksia genomiikan keinoin laboratoriossa ns. merkkigeeniavusteisella valinnalla ja jalostuksella – geenitekniikkaa välillisesti käyttäen – jonka lopputuloksena saadaan tavanomaisin keinoin jalostettuja viljelykasveja.


Kaiken kaikkiaan geenimuuntelun osuus on UCS:n katsannossa jäänyt vaatimattomaksi: ainoastaan Bt-maissin osalta satoja on voitu parantaa keskimäärin 3-4 %. UCS huomauttaa, että Yhdysvalloissa on kasvinjalostuksessa pantu rahaa yksipuolisesti gm-kasvien kehittämisen koriin, jolloin muu kasvinjalostus ja kasvinviljelyn kehittäminen on jäänyt orpopuolen asemaan. Tuhannet kalliit kenttäkokeet gm-kasveilla ovat vallanneet rahoituspesät käenpoikasten lailla. USS tähdentää tarvetta turvata vakiintuneiden ja gm-jalostusta pitkäaikaisemman kokemuksen omaavien jalostuskeinojen sekä viljelymenetelmien kehittämisen rahoitus, ottaen huomioon gm-kasvien yllätykselliset riskitekijät ja gm-aineksen leviämisen ekosysteemeihin.
UCS korostaa tarvetta erottaa erilaisissa raporteissa korostettuja geenimuuntelun keinoin saavutettuja potentiaalisia etuja valikoiduissa hyvissä olosuhteissa ja toisaalta kenttäolosuhteissa, jossa kasvit joutuvat alttiiksi erilaisille stresseille. Stressitekijöissä luomu on hyvässä kurssissa.


UCS:n 44-sivuinen selvitys FAILURE TO YIELD on saatavissa pdf-muodossa verkkosivulta www.ucsusa.org