EU:ssa on väännetty kättä siitä, miten geenimuunneltujen kasvien siitepöly tulee huomioida hunajatuotteissa. Tuleeko hunajasta gm-tuote, jos se sisältää gm-siitepölyä? Mehiläiset käyvät keruureissuilla lähiseudun pelloilla, riippumatta siitä, miten ne on viljelty.

Etenkin saksalaiset mehiläistarhurit olivat 2000-luvun alussa huolissaan siitä, että naapurien gm-maissit saastuttavat heidän hunajansa. Hunajantuottajat vaativat korvauksia tulonmenetyksistään

Keväällä 2014 EU-parlamentti päätti, että siitepölyä ei tarvitse mainita pakkausmerkinnöissä hunajan ainesosana. Siten gm-kasvien viljelyn ja hunajantuotannon välinen ristiriita laukesi juridisesti. Jatkossa hunaja saa sisältää gm-siitepölyjäämiä, eikä kuluttajalle tarvitse kertoa asiasta. 

Alla oleva Suomen Mehiläishoitajain Liiton kirjoitus on kirjoitettu ennen EU-parlamentin äänestystä.

Mehiläisten turvallisuus vaarassa 

Useissa gm-kasveissa on pyritty nostamaan kasvien vastustuskykyä tuhohyönteisiä kohtaan. Moniin kasveihin on siirretty Bacillus thurigensisis -bakteerin perimän se osa, joka tuottaa hyönteisten toukkavaiheeseen vaikuttavaa toksiinia. Yhdessä mehiläisillä yleisen nosema alkueläintartunnan kanssa se aiheuttaa mehiläisille kohonnutta kuolleisuutta. Tulos todettiin neljä vuotta jatkuneessa tutkimuksessa vuosina 2001 - 2004 Hallen Yliopistossa, Saksassa. Todettakoon, että nosemasta on löydetty aggressiivisempikin muoto, nosema cerana, joka yksinkin on aiheuttanut suuria mehiläistappioita. 

Tulevaisuudessa kasveihin suunnitellaan siirrettävän uusia torjuntageenejä, joilla voi olla vielä suurempia vaikutuksia suoraan mehiläisiin. 

Osassa gm-kasveista kasvien risteytymistä luonnonkasvien ja muiden viljelykasvien kanssa on estetty tekemällä gm-kasvien siitepölystä steriiliä. Mehiläiset eivät steriiliä siitepölyä kykene tunnistamaan ja keräävät sitä toukkiensa valkuaisravinnoksi tavalliseen tapaan. Steriilin siitepölyn ravintoarvo on heikko, joten pääosin sillä ruokituista uusista mehiläisistä tulee alhaisen valkuaistason vuoksi lyhytikäisiä ja tautialttiita. 

Ei riitä, että ennen gm-kasvien viljelyn aloittamista tutkitaan pelkästään kyseisen kasvin vaikutus yksittäisiin mehiläisiin. On välttämätöntä selvittää myös pitkäaikaisvaikutukset koko mehiläiskuntaan. 
 

Hunajantuotanto ja muuntogeeniset kasvit 

Hunajaan voi tulla gm-ainesosia eri tavoilla:

  • kun mehiläiset keräävät siitepölyä ja mettä gm-kasveista
  • kun mehiläiset keräävät pelkkää siitepölyä gm-kasveista 

Siitepölyä on aina sekoittuneena hunajaan. Sitä ei saa hunaja-asetuksen mukaan poistaa normaalista myyntiin asetettavasta hunajasta. 

Mehiläiset, kuten muutkin pölyttäjähyönteiset, siirtävät kasvien siitepölyä kasvupaikoilta toisiin useiden kilometrien säteellä.  95 % mehiläisten keruulennoista tapahtuu 6 km säteellä pesästä, mutta mehiläiset voivat käydä 10 km päässä, jos ravintoa ei ole lähempää saatavilla.  
 

Seuraukset tavanomaiselle hunajantuotannolle 

Gm-kasvit uhkaavat mehiläistarhaajien elinkeinoa. Tietoisuus siitä, että hunajassa on gm-aineksia, laskee hunajan haluttavuutta ostajien parissa ja heikentää puhtaan suomalaisen tuotteen imagoa. 

Ongelmia tulee vähintään niistä gm-kasveista, jotka on lainsäädännöllisesti rekisteröity pelkästään teollisuuskäyttöön: kuten teollisuuden tärkkelysperuna ja geenimuunnellut kuitukasvit, koivu ja muut puut. Jos näiden kasvien gm-siitepölyä tavataan hunajasta, hunaja ei enää ole ihmisravinnoksi kelpaavaa, siitepölyn määrästä riippumatta. Tilanne on ongelmallinen, sillä eri olosuhteissa mehiläiset keräävät siitepölyä hyvin monista, toisinaan lähes kaikista kasveista. 

Esimerkiksi tuulipölytteisten koivun, männyn ja kuusen siitepölyä haetaan pesään silloin, kun muuta ei ole tarjolla, vaikka niitä ei normaalisti kerätäkään. Viljakasvien ja heinien siitepölyä ei tiettävästi kerätä, mutta sitä joutuu tuulen mukana muiden kasvien kukkiin, jolloin se tulee muun siitepölyn mukana hunajaan (muun muassa puiden ja heinien siitepölyjä tavataan yleisesti suomalaisissa hunajissa). Jos Suomessa hyväksytään käyttöön gm-kasveja, jotka rekisteröidään pelkästään teollisuuskäyttöön, tekee se nykylainsäädännön mukaisesti hunajasta elintarvikkeeksi kelpaamattoman. 

Mehiläistarhaajat ottavat siitepölyä ihmisten ravintolisäksi suoraan mehiläispesistä. Tuotteessa gm-siitepölyn osuus kasvaa niin suureksi, että tuote pitää merkitä gm-tunnuksin, jos mehiläisten keruulentojen alueella kukkii keräysaikana gm-kasveja. 

Luomuhunajantuotanto loppuu 

EU:n luomudirektiivissä sanotaan, että luomutuotannossa ei saa raaka-aineissa tai tuotannon tekijöissä olla mukana gm-kasveja tai -eläimiä. Täten rinnakkaiselolaki uhkaa kaikkea luomutuotantoa. 

Kullakin mehiläistarhaajalla on useita tarhapaikkoja: ammattitarhaajalla tyypillisesti 30 - 70, usein monen eri kunnan alueella kattaen tuhansien hehtaarien alueen. Tarhaaja tarvitsee viljelytietoja hyvin suurelta alueelta, helposti sadoilta neliökilometreiltä. Yksikin siitepölyä tai mettä tuottava gm-pelto tai muu kasvualue yhden tarhan läheisyydessä vie luomumehiläistarhaajalta hänen luomustatuksensa ja samalla koko yrityksen markkinat.  

Ainoa keino turvata mehiläistalouden toimintaedellytykset tulevaisuudessa on estää gm-kasvien viljely kokonaan, mikäli ne tuottavat siitepölyä.  
 

Edellä esitetyn perusteella Suomen Mehiläishoitajain Liitto esittää että: 

Gm-kasvien käyttöönottamista ei sallita Suomessa niiden mehiläistarhaukselle aiheuttamien haittavaikutuksien vuoksi. 

Jos gm-kasvien käyttö kuitenkin sallitaan, tulee kaikki siitepölyä ja/tai mettä tuottavat kasvit hyväksyttää elintarvikekäyttöön, ja gm-aineksen haitattomuus mehiläisille pitää selvittää perusteellisesti ennen niiden käyttöönottoa Suomessa. Lisäksi viljelypaikoista pitää olla tarkat kartat ilmaiseksi saavilla, ja lainsäädännöllä pitää estää siitepölyä tai mettä tuottavien gm-kasvien viljely kuuden kilometrin säteellä luomumehiläistarhoista. 

Lisäksi mehiläishoitajille aiheutuvat taloudelliset menetykset ja lisäkustannukset on korvattava täysimääräisesti. 

Kaija Tunkkari
SML:n puheenjohtaja
Pihtipudas