Gm-kasveja syötetään eläimille

Valtaosa maailman gm-ruokakasvien sadosta käytetään rehuksi tai polttoaineeksi (maissi). Gm-rehun vaikutuksia eläimiin ei ole tutkittu riittävästi. Myös mehiläishoitajat ovat  huolissaan gm-kasvien vaikutuksista mehiläisiin.

Kun gm-rehun maahantuonti Suomeen alkoi suuressa mittakaavassa elokuussa 2007, monet hätkähtivät siihen, että tuotantoeläimille tuodaan valtavat määrät rehua hyvinkin kaukaa. Eläinten rehuissa käytetystä proteiinista vain noin 15 % on tällä hetkellä kotimaista alkuperää.

Suomessa on kannatettu härkäpavun, herneen ja öljykasvien uutta tulemista valkuaiskasvina, mutta tilanne ei ole vielä muuttunut.

Soijan viljelyalat kasvavat Etelä-Amerikan maissa jatkuvasti, vuosittain noin Hollannin kokoisen alueen verran. Soijan tuotannon ja sen seurannaisvaikutusten vuoksi Brasiliassa hakataan metsäsavanneja sekä sademetsien reuna-alueita, Paraguayssa atlanttisia sademetsiä ja Argentiinassa, Boliviassa ja Paraguayssa chaco-savannia.

Gm-lohi on riski luonnonvaraiselle lohelle

Muuntogeenisten eläinten kasvatusta kritisoidaan yleisesti monista eettisistä syistä, eikä niitä luultavasti tuoteta lähivuosina laajasti markkinoille. Yhdysvalloissa jalostettu gm-lohi ei ole vielä saanut lupaa kaupalliseen tuotantoon. Kanada myönsi kuitenkin marraskuussa 2013 luvan sen mädin vientiin ja käyttöön kalankasvattamolla Panamassa. Kyseiseen loheen on lisätty kasvuhormonia, joten se kasvaa normaalia lohta nopeammin. Tutkimusten mukaan se pystyy risteytymään luonnonvaraisten lohien kanssa ja nämä risteytymät kasvavat vielä alkuperäistä gm-lohtakin nopeammin. Kanadan hallitus pitää gm-lohta suurena riskinä, jos gm-kalat pääsevät karkaamaan luontoon. Geenimuunnelluista eliöistä on erityistä vaaraa, jos niillä on muihin lajeihin verrattuna jokin kilpailuetu, joka auttaa niitä leviämään.

Suomen Savossa kasvatettiin siirtogeenisiä lehmiä 1990-luvulta 2000-luvun alkuun. Tarkoituksena oli tehdä eläimistä ”proteiinitehtaita” eli tuottaa niiden maidossa terveystuotteena käytettävää laktoferriiniä. Hanke kuitenkin kuivui pian kokoon, ja se lopetettiin vähin äänin. Lehmät lopetettiin ja ruhot poltettiin.

Geenimuuntelu lisää eläinkokeita

Säädöksien mukaan geenimuunneltujen kasvien turvallisuus täytyy testata eläinkokeilla ennen kuin ne voidaan päästää markkinoille. Kuten eläinkokeiden kohdalla yleensä, myös gm-kasvilajikkeiden turvallisuustestauksien yhteydessä pohditaan, onko koejärjestelyt tehty vakuuttavasti ja ovatko eläimistä saadut tulokset luotettavia todistamaan ihmisille koituvista riskeistä.

Geenimuuntelua käytetään myös biolääketieteellisessä tutkimuksessa. Eläinkokeiden määrä ehti jo vähetä Suomessa vuoteen 1998, mutta sen jälkeen käytettyjen eläinten määrä lähti geenimuunneltujen jyrsijöiden käytön lisääntymisen vuoksi nousuun. Eläinkokeita on lisännyt ennen kaikkea geenien mallinnus eli sen selvittäminen, miten kukin geeni toimii.

Siirtogeenisiä hiirikantoja tehdään myös esimerkiksi mallintamaan atooppista ihottumaa tai astmaa tai ehkäisymenetelmien kehittämiseen. Halutunlaisen kannan luomiseen saatetaan tarvita esimerkiksi 1000 hiirtä ja varsinaiseen kokeeseen eläimiä käytetään joitakin kymmeniä. Eläinkannan luominen luokitellaan usein kivuliaimpaan 1. luokkaan, koska ristetyt eläimet voivat kärsiä vaurioista tai sairauksista.

Siirtogeeniset eläimet eivät ole pelkästään teknisiä vaan myös kaupallisia innovaatioita. 1980-luvun alussa kehitetty syöpähiiri oli maailman ensimmäinen patentoitu eläin. Patenttituomioistuimen päätöstä luokitella elävä eläin patentoitavaksi omaisuudeksi on kritisoitu voimakkaasti.Suomen valtio jakaa vuosittain noin 40 000 euroa eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien kehittämiseen.