Geenimuunneltuja lajikkeita

EU:ssa gm-tuotanto on vähäistä

Euroopan unionin alueella on mahdollista viljellä kaupallisesti vain yhtä gm-kasvilajiketta. Se on Monsanton omistama gm-maissi MON 810, joka tuottaa itse Bt-hyönteismyrkkyä. 

Vuonna 2015 yhdeksäntoista jäsenvaltiota kielsi gm-maissin kasvatuksen omalla alueellaan: Ranska, Saksa, Puola, Itävalta, Italia, Hollanti, Tanska, Kreikka, Kroatia, Kypros, Unkari, Malta, Latvia, Liettua, Luxemburg, Bulgaria, Slovenia ja UK:ssa Pohjois-Irlanti, Skotlanti & Wales, sekä Belgiassa Vallonian alue.

MON 810 -maissia viljellään Espanjassa (noin 130 000 ha vuonna 2016)  ja hyvin pienillä pinta-aloilla Portugalissa, Slovakiassa, Tsekissä ja Romaniassa. 

Maahantuontia ei ole rajoitettu yhtä tiukasti. EU-alueelle saa tuoda yhteensä kymmeniä eri gm-soija, -maissi, -rapsi-, sokerijuurikas- ja puuvillalajikkeita. Useimpia näistä käytetään eläinten rehuksi. Lisäksi kukkakaupoissa myydään violetteja gm-neilikoita.

EUssa on periaatteessa lupa viljellä myös gm-perunaa (Amflora-lajike). Lajikkeen omistava BASF lopetti kuitenkin sen markkinoinnin ja kaiken geenimuunteluun liittyvän tutkimustyön Euroopassa vuonna 2012. BASF selitti päätöstään sillä, ettei perunalla ollut täällä laajaa julkista hyväksyntää. Kyseisen gm-perunan tärkkelystä on muutettu, ja se oli suunnattu paperiteollisuuden tarpeisiin. Markkinoilla on tällä hetkellä kaksi vastaavaa perinteisin menetelmin jalostettua perunalajiketta.

Gm-perunaa ehdittiin viljellä EUssa vuosien varrella vain vähän. Unkari, Luxemburg ja Itävalta olivat kieltäneet kasvin viljelyn alueellaan. Kiellon perusteena oli Amfloraan liitetty antibioottiresistenssigeeni. Maat olivat huolissaan siitä, että kyseinen geeni voi siirtyä perunasta taudinaiheuttajabakteerin, jolloin kyseisen antibiootin tehokkuus lääkkeenä voi laskea. Amflora-perunaa koeviljeltiin Suomessa kesällä 2010.

Suomessa kenttäkoe gm-haavalla

Isoa joukkoa uusia gm-kasvilajikkeita tutkitaan koeviljelmillä ja laboratorioissa pitkin Eurooppaa. Kenttäkokeiden määrä on kuitenkin vähentynyt viime vuosina
 

Suomessa on vuosina 2014-2018 käynnissä kenttäkoe geenimuunnellulla hybridihaavalla. Tutkimuksessa on tarkoitus selvittää kasvihormonien vaikutuksia puuaineksen kasvuun ja kasvin kaasujen vaihtoa. Koepelto kuuluu Helsingin yliopistolle, ja se sijaitsee Viikissä. Vuosien varrella kotimaassa on tehty kenttäkokeita myös muun muassa geenimuunnellulla perunalla, rypsillä, rapsilla, sokerijuurikkaalla, ohralla, männyllä ja koivulla.

Monsanto ilmoitti kesällä 2013, ettei se enää yritä saada uusia gm-kasveja viljeltäväksi EU:ssa.
Muilla yhtiöillä on vielä vetämässä lupahakemuksia Bt-toksiinia tuottavien ja/tai rikkaruohomyrkkyjä sietävien maissien viljelyyn. Kyseiset lajikkeet eivät sovi suomalaiseen ilmastoon, joten niitä ei viljeltäisi Suomessa, vaikka ne hyväksyttäisiin.

EUssa tehdään lähiaikoina päätös siitä, saako unionin alueella viljellä Pioneer-yhtiön kehittämää gm-maissia (1507-lajike). Kyseinen maissi tuottaa itse hyönteismyrkkynä toimivaa Bt-toksiinia ja sietää rikkaruohoja vastaan ruiskutettavaa torjunta-ainetta, glufosinaattia. Kyseisen kasvin tuottaman Bt-myrkyn vaikutuksista haitattomiin hyönteisiin (perhosiin) tiedetään vielä liian vähän. Lisäksi lajike kannustaisi viljelijöitä käyttämään glufosinaattia, vaikka kyseisen kemikaalin terveys- ja ympäristöhaitoista käydään lähes yhtä kiivasta väittelyä kuin glyfosaatin haitoista.

USAssa Roundupia sinimailaselle ja sokerijuurikkaalle

Laajinta gm-kasvien viljely on Yhdysvalloissa, jossa gm-lajikkeet hyväksytään markkinoille nopeammin kuin muissa maissa. Miltei kaikki USAssa viljellyt gm-kasvit on suunnattu ensisijassa rehu- ja polttoainekäyttöön. Poikkeuksena ovat viruskestävät gm-papaija ja gm-kesäkurpitsa, joita tuotetaan lähinnä omille markkinoille (maahantuonti esimerkiksi EU-maihin ei ole sallittua). Vuonna 2016 alettiin kasvattaa myös tummumatonta gm-omenaa ja -perunaa.

Yhdysvalloissa ja Kanadassa gm-ruokaa ei tarvitse pitää erillään muusta tuotannosta tai merkitä, mutta enemmistö kansalaisista molemmissa maissa haluaisi tuotteisiin kuitenkin merkinnän. Monissa osavaltioissa kampanjoidaan kiivaasti merkintöjen puolesta, ja nykyisin merkintävelvoite pätee Havajilla.

Joitakin vuosia sitten Pohjois-Amerikan markkinoilla aloitettiin Roundup-torjunta-ainetta kestävän gm-sinimailasen (alfalfa) ja gm-sokerijuurikkaan viljely. Viljelijäryhmittymät ja kansalaisjärjestöt ovat olleet huolissaan siitä, että nämä kasvit tulevat erittäin suurella todennäköisyydellä sekoittumaan muiden lajikkeiden kanssa ja aiheuttamaan haittaa luomu- ja tavanomaisille tuottajille. Torjunta-aineiden käytön epäillään ajan myötä kasvavan, kuten muiden rikkaruohomyrkkyä sietävien gm-kasvien viljelyssä on jo aiemmin tapahtunut.

Monsanto on jalostanut myös Roundupia kestävän vehnän, mutta se ei ole toistaiseksi saanut myyntilupaa. Kesällä 2013 gm-vehnää löytyi silti yllättäen oregonilaiselta pellolta. Vehnää Yhdysvalloista ostavat maat reagoivat heti uutiseen ja jäädyttivät maahantuonnin väliaikaisesti.  Gm-vehnän alkuperä on arvoitus; kasvilla tehdyistä kenttäkokeista oli kulunut jo kymmenkunta vuotta.

Lisäksi Monsanto pyrkii saamaan markkinoille muun muassa glyfosaattia kestävän heinän (rönsyrölli Agrostis stolonifera). Sitä voitaisiin käyttää golfkentillä ja kotien nurmikoilla. Rönsyröllin on tutkimuksissa havaittu levittävän siitepölyään jopa 21 km päähän, ja se risteytyy muiden röllilajien kanssa. Näin ollen gm-röllin viljely voisi tehdä muistakin röllikannoista glyfosaatille vastustuskykyisiä. Kehitteillä on myös toinen glyfosaattia kestävä heinä, niittynurmikka

Gm-soijaa, -maissia ja -puuvillaa viljellään myös Latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa ja muutamissaAfrikan maissa. Muutamissa valtioissa tuotetaan lisäksi gm-rypsiä. Bangladeshissa viljellään vähäisissämäärin hyönteismyrkkyä tuottavaa Bt-munakoisoa ja Costa Ricassa gm-ananasta.

Gm-puiden aavikot

Maailmassa viljellään kaupallisesti muutamia geenimuunneltuja puulajikkeita. Bt-myrkkyä tuottavaa poppelia kasvatetaan Kiinassa ja viruskestävä papaijaa viljellään Havaijilla sekä Kiinassa. Yhdysvalloissa on pitkään tutkittu taudinkestävää gm-kastantajaa ja gm-sitruspuita, mutta ne ovat vielä koeasteella. 

Kiinassa istutetaan nopeakasvuista gm-poppelia muun muassa eroosion torjuntaan. Hyönteistorjunta nähdään tarpeelliseksi, koska tuhohyönteiset ovat aiemmin olleet paha vitsaus poppeli-istutuksilla. Tuholaisherkkyyden taustalla on viljelmien geneettinen samanlaisuus. Poppelit ovat klooneja. Kiinan metsitysohjelman toteutus eroaa tässä suhteessa esimerkiksi Kenian Vihreän vyöhykkeen liikkeestä, jossa käytetään useita eri puulajeja. Monimuotoisuus antaa istutuksille suojaa myös tauteja vastaan. (Kiinalaiset ovat istuttaneet gm-puuviljelmilleen myös tavanomaisia poppeleita sen estämiseksi, että hyönteiset eivät kehittyisi vastustuskykyisiksi Bt-myrkylle.)

Gm-puita pidetään usein riskialttiimpina kuin yksivuotisia gm-kasveja. Puiden siitepöly leviää kauas, ja esimerkiksi poppelilla on useita lähisukulaisia, joiden kanssa ne risteytyvät. Gm-puiden riskejä arvioivat tutkijat korostavat, että gm-lajikkeiden leviäminen luonnonmetsiin on syytä estää. Tämän vuoksi esimerkiksi kiinalaiset gm-poppelit eivät tiettävästi muodosta siitepölyä. Ratkaisussa on se ikävä puoli, että samalla eliminoidaan pölyttäjähyönteisten ravinto. Kyseiset gm-puuplantaasit ovat luonnon eliöille siten tavallista puupeltoakin yksipuolisempi elinympäristö.

Pohjois- ja Etelä-Amerikassa on suunnitelmia gm-eukalyptuksen viljelemiseksi. Monet sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ekologiaa ajavat liikkeet kutsuvat teollisia eukalyptusplantaaseja vihreiksi aavikoiksi, eivätkä kannata myöskään puun gm-versiota. Puuplantaasit ovat aiheuttaneet vakavia maaoikeuskiistoja esimerkiksi Brasiliassa. Itä-Suomen (aiemmin Joensuun) yliopistossa koeviljeltiin gm-koivua vuosina 2005–2012. Kokeessa tutkittiin gm-koivun ympäristövaikutuksia ja sitä, miten pysyvä ominaisuus kukkimattomuus on. Kumpikaan kahdesta käytetyimmästä metsäsertifikaatista, FSC ja PEFC, ei tällä hetkellä hyväksy geenimuunneltuja puulajikkeita.

Kasvinjalostuksen vaihtoehdot

Siirtogeenitekniikasta annetaan usein sellainen kuva, että sen kasveihin tuottamat ominaisuudet olisi mahdollisia saavuttaa vain tällä tekniikalla. Joissain tapauksissa näin epäilemättä on (esimerkiksi kasvien kyky tuottaa Bt-myrkkyä), mutta ei aina. Ilman geenimuuntelua pystytään lisäämään esimerkiksi kasvien typenoton tehokkuutta, kuivuuden kestoa, ravinteikkuutta ja vähentämään kasvien alttiutta taudeille. Lue lisää http://www.gmwatch.org/index.php/non-gm-index

Muuntogeenisten lajikkeiden kehittely on toistaiseksi kalliimpaa kuin perinteinen jalostus.  Suhteellisuuden tajun säilyttämiseksi on lisäksi tärkeä huomata, että kasveihin pystytään siirtogeenitekniikan avulla siirtämään kerralla vain muutamia geenejä. Monet kasvien halutut ominaisuudet syntyvät kuitenkin useiden geenien yhtäaikaisen toiminnan seurauksena, esimerkiksi makuun vaikuttavat aromiaineet. Tällaisia ominaisuuksia on jalostettava perinteisest. Lue lisää http://www.motherjones.com/tom-philpott/2014/01/monsanto-gmo-technology-genetically-modified-organisms

Modernia geenitekniikkaa hyödynnetään nykyisin hyvin yleisesti myös perinteisen jalostuksen puolella. Perinteistä valintaa voidaan tarkentaa ja nopeuttaa niin sanottujen merkkigeenien tunnistamisen avulla. Joissain tapauksissa suurelle yleisölle on erheellisesti mainostettu gm-kasveina sellaisia lajikkeita, joiden jalostusohjelmassa ei ole rakennettu siirtogeenejä, vaan niissä on hyödynnetty merkkigeenejä (esim. tulvaa kestävä riisilajike). 

Biotieteitä seuraava tutkija Jonathan Latham kehottaa tiedejournalisteja olemaan nykyistä kriittisempiä gm-kasveista kertoessaan. Sama koskee varmaan juttujen lukijoitakin. Monista gm-kasveista on julkaistu mediassa ylistäviä juttuja liian varhain, ennen kenttäkokeita. Käytännön viljelykokeessa on sitten huomattu, että lajike ei toimi. Lue lisää http://www.independentsciencenews.org/science-media/fakethrough-gmos-and-the-capitulation-of-science-journalism/