Kaukana ekologisesta viljelystä

Laajasti viljellyt geenimuunnellut kasvit ovat soija, maissi, puuvilla ja rapsi. Gm-lajikkeet tuottavat joko itse hyönteismyrkkyä (Bt-toksiini) tai sietävät rikkaruohomyrkkyä (glyfosaatti tai glufosinaatti). Entistä useammissa lajikkeissa on nämä molemmat ominaisuudet. Ominaisuuksista on tuottajalle se hyöty, että ne yksinkertaistavat viljelyä ja työvoiman tarve vähenee hieman. Viljelijä pääsee tuholaisista ja rikkaruohoista helposti eroon, mutta saavutettu etu on vain hetkellinen. Eliöt iskevät peltojen kimppuun pian uudelleen, kahta kauheampina.

Tunnettu agroekologi Miguel Altieri toteaa, että nykyisen gm-viljelyn lähtökohdat ovat vastakkaiset kuin ekologisessa viljelyssä. Sen sijaan, että gm-kasviteknologia olisi tukenut maatalouden ja ruoantuotannon siirtymistä ekologisemmille urille, se on lujittanut vanhanaikaista teollista maataloutta.

Rikkaruohomyrkkyjä sietävät gm-kasvit ovat tehneet yhden lajin kasvatukseen perustuvista viljelmistä (monokulttuuri) entistäkin suurempia. Näiden kasvien viljely on sitä kannattavampaa, mitä isommille aloille rikkaruohomyrkyt voidaan suihkuttaa – joko lentokoneilla tai valtavilla traktorin perään kiinnitetyillä ruiskuilla. Etu katoaisi, jos viljely olisi monimuotoista.

Myös suuri osa viljellystä Bt-maissista sisältää glyfosaatin vastustuskyvyn, joten siihen pätee sama lainalaisuus. Monokulttuuriviljely on riippuvaista kemianteollisuuden panoksista ja vaatii enemmän tuholaismyrkkyjä kuin monimuotoinen tuotanto.

Gm-kasvien tarjoamat tietyt ympäristöedut ovat suhteessa pieniä, kun niitä verrataan tuotantotapaan, joka ottaa ekologian lähtökohdakseen. Agroekologinen tuotanto perustuu monipuoliseen viljelykiertoon ja pyrkimykseen pitää peltoekosysteemi tasapainossa. Pelloilla hyödynnetään alus- ja kerääjäkasveja, kuten apilaa, ja biologista torjuntaa, kuten tuhoja aiheuttavien hyönteisten luontaisia vihollisia


Onko glyfosaatin käyttö haitatonta?

Monet gm-kasvit sietävät rikkaruohohävitettä nimeltä glyfosaatti. Monsanto-yhtiön tuottaman glyfosaattivalmisteen tuotenimi on Roundup. Nimi kuvaa kemikaalin toimintatapaa: se tappaa kaiken vihreän, paitsi kyseiset gm-lajikkeet. Torjunta-aineita valmistava Monsanto lähti mukaan siemenbisnekseen ja kehitti gm-lajikkeet alun perin siksi, että voisi kasvattaa Roundupin myyntiä. Nyttemmin glyfosaatin patentti on murtunut, joten sitä valmistavat muutamat muutkin kemikaaliyhtiöt.

Glyfosaatin on esitetty olevan ihmisille ja muulle luonnolle turvallinen rikkaruohojen torjunta-aine. Gm-soijan puoltajien mukaan on parempi hyödyntää glyfosaattia kuin muita kemikaaleja, siinäkin tapauksessa että sitä ruiskutetaan pelloille hyvin suuria määriä. Glyfosaatti on kiistatta haitattomampi kuin monet muut kemikaalit, mutta se ei ole vaaraton. Glyfosaatin ympäristö- ja terveysvaikutukset ovat viime vuosina herättäneet huolta. Tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota myös Roundupin sisältämiin lisäaineisiin, jotka tekevät kemikaalikoktailista pelkkää glyfosaattia myrkyllisemmän.

Glyfosaatin tiedetään olevan myrkyllistä vesieliöille ja heikentävän esimerkiksi sammakoiden ja kastematojen elinkelpoisuutta. Se lisää luultavasti viljeltävien kasvien alttiutta taudinaiheuttajille. Useiden tutkimusten mukaan ei ole terveellistä altistua glyfosaatille ruoan tai pohjaveden kautta. Kun gm-kasvien viljely alkoi, EUssa nostettiin elintarvikkeiden sallittujen glyfosaattijäämien maksimirajaa 200-kertaiseksi (0,1 milligrammasta 20 milligrammaan kilossa). Jäämät voivat olla huomattavia: argentiinalaisesta puintikypsästä soijasta on mitattu miltei 100 mg/kg pitoisuuksia.

Maaseudun biodiversiteetin kannalta on huolestuttavaa, että glyfosaatti eliminoi myös niitä pellonpientareiden moninaisia villikasveja, joista ei ole ollut viljelijöille sanottavammin haittaa. Kyseiset kasvit ovat tärkeitä ravintokasveja hyönteisille ja linnuille (esim. talventörröttäjien siemenet). Glyfosaatin käytön moninkertaistuminen voi siis yksipuolistaa luontoa entisestään: Tutkijoiden mukaan silkkiyrtin peittävyys on vähentynyt gm-kasvien hallitsemassa Yhdysvaltain Keskilännessä yli puolella vuosina 1999–2010. Samaan aikaan monarkkiperhosen, joka on riippuvainen silkkiyrtistä toukkavaiheessaan, kanta on romahtanut. Kato liittyy ilmeisesti ainakin osittain glyfosaatti-pohjaiseen viljelyyn.

Englantilaisten tutkimusten mukaan glyfosaattia kestävien gm-kasvien viljely aiheuttaisi peltoluonnolle enemmän haittoja kuin tähän mennessä harjoitettu tavanomainen tuotanto. Haittavaikutukset ovat lajikohtaisia ja riippuvat kunkin eläimen ruokailutavoista ja elinkierrosta. Kyseisten tutkimusten mukaan gm-sokerijuurikkaan viljely voisi olla vahingoksi kiurulle ja gm-rapsin viljely koituisi pensassirkun tappioksi.


Yhä uusia glyfosaattia kestäviä rikkakasveja

Gm-kasvien tuotannon on luvattu vähentävän torjunta-aineiden käytön haittoja verrattuna tavanomaiseen viljelyyn. On kyseenalaista, onko näin tapahtunut pitkällä aikavälillä ainakaan rikkaruohomyrkkyjen suhteen.

Kun samoilla gm-pelloilla on vuosi vuoden perään kasvatettu glyfosaatti-ruiskutuksia kestävää viljaa, monet rikkakasvit ovat kehittyneet tälle kemikaalille vastustuskykyisiksi. Tämä ei ollut yllätys, ja sama ilmiö on tuttu esimerkiksi sairaalabakteerin evoluutiosta. Yhdysvalloissa on syntynyt ainakin 12 glyfosaattia kestävää superrikkaruohoa, ja niiden levinneisyys kasvaa nopeasti. Superrikkaruohot kiusaavat gm-kasvien tuottajia myös Argentiinassa, Brasiliassa, Kanadassa, Paraguayssa ja Australiassa.

Tilanteen vuoksi viljelijät suihkuttavat pelloilleen yhä enemmän glyfosaattia ja palaavat myös muiden kemikaalien käyttöön. Näin on tapahtunut niin Yhdysvalloissa kuin myös gm-soijaa kasvattavissa Etelä-Amerikan maissa. Esimerkiksi brasilialaiset gm-soijan kasvattajat ovat ajautuneet suihkuttamaan pelloilleen EUssa kiellettyä parakvattia.

Kasvaneen torjuntatarpeen vuoksi gm-kasvien viljelyn taloudellinen kannattavuus on heikentynyt alkuvuosista. Rikkakasviongelmien takia osa viljelijöistä on joutunut luopumaan gm-peltojensa suorakylvöstä. Suorakylvö on yksi tapa vähentää viljelyn kasvihuonekaasupäästöjä ja sitä on sovellettu isoilla gm-pelloilla laajasti. (Suorakylvöä voidaan noudattaa myös tavanomaisessa tuotannossa, esimerkiksi Suomessa.)

Monsanton ja muiden yritysten ehdottama ratkaisu on jatkaa samalla kaavalla, mutta astetta kovemmin panoksin. Tehonsa menettäneiden Roundup-kasvien tilalle on kehitetty kasveja, jotka kestävät glyfosaatin lisäksi torjunta-aineita nimeltä 2,4-D tai dicamba. Toistaiseksi ao. lajikkeita ei ole hyväksytty viljelyyn. Näiden kemikaalien tiedetään voivan aiheuttavaa vakavia terveys- ja ympäristöhaittoja.

Dicambasta ollaan erityisen huolissaan, koska se on herkkä kulkeutumaan lähiympäristöön. Sen ruiskutukset voivat siten häiritä naapurien peltoja, puutarhoja ja ympäröivää luontoa. Tutkijoiden mukaan on vain ajan kysymys, milloin nämäkin aineet menettäisivät suurimittakaavaisessa käytössä tehonsa rikkaruohoja vastaan. Niille vastustuskykyisiä rikkakasveja on jo olemassa. Ja mitä sitten tehdään on arvoitus, koska jopa torjunta-aineiden lista on rajallinen.


Kilpajuoksu tuholaisten kanssa

Entä Bt-myrkkyä tuottavat kasvit? Bt-myrkkyä pidetään parempana vaihtoehtona tuottajien terveydelle ja ympäristölle kuin niitä järeitä kemikaaleja, joita hyödynnetään varsinkin tavanomaisilla puuvillapelloilla. Yksipuolinen Bt-viljely ei kuitenkaan ole pitävä ratkaisu hyönteisongelmiin, eikä se erotu edukseen suhteessa luomutuotantoon

Bt-myrkkyjä on käytetty maataloudessa jo hyvin pitkään, mutta Bt-kasvit eivät ole sama asia. Perinteisessä käytössä peltojen toksiinipitoisuudet ovat paljon pienemmät, sillä viljelmä ruiskutetaan myrkyllä vain hätätilanteessa. Gm-pelloilla myrkkyä on sen sijaan jatkuvasti, koska kasvit tuottavat sitä omissa soluissaan, eikä myrkyn tuottoa ole mitenkään säädelty. Tämä on johtanut siihen, että hyönteiset ovat nopeasti kehittyneet myrkylle immuuneiksi. Sen vuoksi Bt-viljelmillä joudutaan käyttämään alkuvuosia suurempia määriä myös muita, kaupasta ostettavia hyönteistorjunta-aineita. (Kasvin itse tuottamia Bt-toksiineja ei virallisesti lasketa "pelloille levitetyiksi hyönteismyrkyksi").

Yhdysvalloissa Bt-maissi torjuu kyllä haitallisimpana pidetyn hyönteisen, maissikoisan, mutta on menettämässä tehoaan viljelmiä vaivaavalle toiselle hyönteislajille (corn rootworm). Etelä-Afrikan Bt-maissin viljelijät ovat puolestaan seitsemässä vuodessa saaneet riesakseen Bt-myrkylle vastustuskykyisen perhosen. Kiinan puuvillaviljelmillä tärkein perhostuholainen on saatu kuriin Bt-myrkyllä, mutta tilalle tuli voimakkaasti runsastunut ludelaji. Ötökät ovat kiusanneet Bt-puuvillan kasvattajia myös USAssa ja Intiassa.

Uusimmat Bt-lajikkeet on näiden ongelmien vuoksi jalostettu tuottamaan useita eri Bt-toksiinin muotoja. Tämä vähentää Bt-viljelyn ympäristöhyötyjä. Monsanton gm-maissi SmartStax tuottaa jopa kuutta eri Bt-toksiinia ja on lisäksi vastustuskykyinen kahdelle eri rikkaruohomyrkylle (glyfosaatti ja glufosinaatti). Tutkija Charles Benbrookin laskelmien mukaan SmartStax-lajikkeen maissiviljelmillä kehittyy neljä kiloa Bt-hyönteismyrkkyä hehtaaria kohden

Herää kysymys, miten ympäristöystävällistä tällaisten gm-kasvien tuotanto on. Mihin nykyinen kemikaalikierre ehtii johtaa 30 vuoden kuluessa? Suurten Bt-toksiinimäärien vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, esimerkiksi viljelyn kannalta haitattomiin perhosiin, ovat yhä epävarmoja

Bt-toksiineille vastustuskykyisiksi kehittyneet hyönteiset ovat käytännön pulma myös luomutuottajille. Luomusertifiointi sallii bakteerien valmistaman luontaisen Bt-toksiinin käyttämisen, mutta kieltää kemiantehtaiden moninaiset myrkyt. Jos Bt-myrkkyä sietävät superhyönteiset leviävät lähiseudun gm-viljelmältä luomuviljelijän pellolle, hän ei voi tehdä juuri mitään.

Bt-maissin viljelyn ympäristöystävällisyyttä varjostaa lisäksi se, että kyseisetkin siemenet on ennen kylvöä käsitelty neonikotinoidilla hyönteistuhojen estämiseksi. Neonikotinoideja pidetään vaarallisina mehiläisille.


Huomautus

Ilman geenimuunteluakin pystytään kehittämään torjunta-aineita sietäviä viljelykasveja (esimerkiksi auringonkukka ja rypsi). Näiden lajikkeiden viljelyyn liittyy vastaavia ekologisia ongelmia, ja myös niitä on vastustettu ainakin Ranskassa. 

Suomessa ja muualla pohjoisilla alueilla torjunta-aineiden haitat luonnossa ovat litraa kohti suurempia kuin eteläisemmissä maissa. Meidän luonnonoloissamme esimerkiksi glyfosaatti hajoaa hitaasti.

Yhdysvaltalaisten tutkijoiden muodostama yhteisö Union of Concerned Scientists on tiivistänyt 8-kohtaiseen listaan perusteluja sille, miksi Monsanto (ja muut vastaavia gm-siemeniä tarjoavat yhtiöt) ei tarjoa tietä ekologisesti ja sosiaalisesti kestävään maatalouteen.