Geenimuunnettujen elintarvikekasvien hyväksyminen tai hylkääminen Suomen pelloilla on lähivuosien suuri vääntö ruuan alkutuotannossa, uskovat sekä teknologian puolustajat että vastustajat. EU:n ajama lainsäädäntö tavanomaisen ja geenimuunnetun kasvinviljelyn rinnakkaiselosta on lausuntokierroksella MMM:ssä.

Vihreiden kansanedustaja Heidi Hautala suhtautuu rinnakkaiselon toimivuuteen hyvin epäilevästi.

- Ajatus rauhanomaisesta rinnakkaiselosta herättää tahatonta hymyilyä. Kompromissin hakemisen syy on, ettei EU:ssa nyt synny määräenemmistöä gmo:iden puolesta eikä vastaan. Yhtenäinen gmo-linja EU:ssa ei vain toimi, luonnonolot ovat liian erilaiset, Hautala toteaa.

Hautala ei kiellä kaikkia geeniteknologian mahdollisuuksia, mutta ei näe käytössä tai näköpiirissä mitään käyttökelpoista, elintarvikeketjulle tai kuluttajalle lisäarvoa tuovaa sovellusta. Hän puhui Gmo-vapaa Suomi -kampanjan sekä Vasemmistoliiton ja Vihreiden eduskuntaryhmien järjestämässä seminaarissa perjantaina Helsingissä.

Gm-tekniikkaa ujutetaan ruokaketjuun

Kun suomalainen kuluttaja haluaa varmistaa ruuan gmo-vapauden, on hänen Hautalan mukaan valittava luomua, jossa geeniteknologiaa ei sallita missään muodossa. Tällä hetkellä elintarvikkeessa on oltava merkintä gm-sisällöstä, jos gm-pitoisuus ylittää 0,9 prosenttia. Gm-rehulla ruokittuja eläintuotteita ei kuitenkaan tarvitse merkitä. Hautalan mukaan kyseessä ei ole unohdus, vaan tietoinen valinta vuonna 2004 hyväksytyssä laissa.

- Gm-tekniikkaa uitetaan ruokaketjuun keinoja kaihtamatta. Merkintäsäädökset on ulotettava rehuihin ja eläintuotteisiin, Hautala vaatii.

Hän tietää lihateollisuuden vastahakoisuuden johtuvan siitä, että sianlihantuotannossa gm-soijaa käytetään runsaasti halvan hinnan vuoksi. Naudanlihantuotannossa gm-rehuista on sanouduttu irti.



Gm-vapaaksi merkittyjä eläintuotteita toivoo myös Suomen Kuluttajaliiton elintarvikeasiantuntija Annikka Marniemi. Saksassa on käytössä vapaaehtoinen merkintä.


Viestiä kuunneltava pöydältä peltoon

Vilja-alan yhteistyöryhmän pääsihteeri Seppo Koivula maa- ja metsätalousministeriöstä ei usko, että kauppoihin olisi ainakaan pian tulossa gm-rehuvapaaksi merkittyä lihaa. Gm-viljojen esiinmarssi voi hänestä tapahtua vasta nykyisen kansallisen viljastrategiakauden päätyttyä vuonna 2015. Syynä on viljanjalostuksen korkea hinta, jota ei syrjäisiin luonnon-oloihin suunnatusta lajikkeesta heti haluta maksaa.

- Viljelyä on ajateltava pöydältä peltoon, kuten olemme viljaketjussa opetelleet. Mitä haluaa kuluttaja meillä ja muualla? Tämä on luonnollinen asetelma monilla muilla aloilla, muttei kyllä ole ollut sitä maataloudessa, Koivula huomauttaa.

Suomi ei pysty kilpailemaan massatuotannolla. Siksi gmo-vapaus koko maan strategiana voisi Koivulan mielestä olla loistava mahdollisuus profiloitua ja saada kilpailuetua kansainvälisesti. Luomun ja muun erikoistuotannon merkitys on Suomessa edelleen vähäistä. Luomun kehitystä on haitannut puolittaisuus: monilla tiloilla pellot ovat luomussa, kotieläimet eivät.

- Mitä hyvänsä tehdään, se pitää tehdä nyt, ennen gm-viljelyn leviämistä Suomeen, Koivula korostaa.

Suomessa luomua on alle seitsemän prosenttia ruuan alkutuotannosta. Luku on kuitenkin suurimpia Euroopassa. Uusi jäsenmaa Puola tavoittelee nopeassa tahdissa noin 20 prosentin luomuosuutta tuotannossaan.

Gmo-vapaiksi kunniksi kuntaruokailussaan on julistautunut kymmenisen kuntaa. Maakunnista uusimaalaisten viljelijäyhdistys on myös valinnut gmo-vapauden.

Kunnan tai maakunnankaan gmo-vapaus ei nykytietämyksen valossa vielä riitä estämään gmo:iden leviämistä gm-lajikkeella kylvettyjä peltoja laajemmalle. Osa seminaarin asiantuntijoista katsoi, että voisi olla mahdollista jakaa Suomi kahtia ja pitää toinen puoli varovyöhykkein gmo-vapaana. Toisten mielestä vain koko maan gmo-vapaus olisi käytännössä toimiva vaihtoehto, jos gmo-vapaus valitaan strategiaksi.

Vanhentunutta teknologiaa

Joensuulainen solubiologi Liisa Kuusipalo vastustaa geenimuunnettujen kasvien ja eliöiden eli gmo:iden vapauttamista luontoon nimenomaan tieteellisten perusteluiden vuoksi.

- Geenimuuntelu perustuu vanhentuneeseen tietoon, jonka mukaan yksi geeni vaikuttaa yhteen ominaisuuteen. Tällä hetkellä geeniteknologiasta aiheutuu paljon kuluja, mutta vähän tuottoja, Kuusipalo sivaltaa.

Kymmenen viime vuoden ja miljoonien eurojen voimin geenitekniikalla on saatu kaksi kaupallista sovellusta: torjunta-ainetta sietävä kasvi ja tuholaismyrkkyä kudoksiinsa erittävä kasvi. Sovelluksia on viety eri viljelykasveihin, joista markkinoille on saatu gm-puuvilla, -soija, -maissi, -tupakka ja -rapsi.

- Vihreän vallankumouksen aikaan 1970-luvulla samassa ajassa saatiin perinteisellä kasvinjalostuksella aikaan satoja käyttökelpoisia lajikkeita, Kuusipalo vertaa.

Ihmisen koko perimän selvityksessä muutamia vuosia sitten kävi ilmi, että ihmiskehossa tuotetaan 100 000 proteiinia, mutta perimässämme on vain 25 000 eri geeniä. Yksi geeni siis tuottaa useita eri ominaisuuksia.

Kuusipalon mukaan geenitekniikka ei ole täsmäjalostusta, vaan hallitsematon, epäpuhtauksia sisältävä prosessi, jolla on todettu yllättäviä sivuvaikutuksia, kuten muhkuraisia perunoita ja gm-luontaistuotteista sairastuneita ihmisiä.

Kasvinjalostuksessa geenimuuntelu yhdistää viruksen, bakteerin ja kasvin dna:ta. Syntyy luonnossa täysin uusi rakenne, joka voi kriitikoiden mielestä levittää muunnettuja geenejä ympäristöön luonnon organismeja helpommin. Muuntogeenien on Pohjois-Amerikassa todettu siirtyneen gm-rapsista maabakteereihin ja sukulaisrikkakasveihin. Muuntamisessa käytetään antibiootteja, joten gmo:n mukana leviää myös antibioottiresistenssiä.

- Riskin suuruutta ei voi kukaan rehellisesti sanoa, Kuusipalo toteaa.

Saastuttajan maksettava haitat

Euroopan ruokaturvallisuusviranomainen EFSA on määritellyt geenimuuntelun turvalliseksi teknologiaksi. Jokainen gmo on hyväksyttävä erikseen testien perusteella ensin EU-tasolla ja sen jälkeen kansallisesti.

Suomessa on tehty kenttäkokeita ainakin geenimuunnellulla ohralla, kauralla, perunalla, porkkanalla, rypsillä, rapsilla, nauriilla, kaaleilla, tomaatilla ja mansikalla. Yhtäkään gm-viljelykasvia ei vielä ole tuotannossa, mutta gm-tärkkelysperunan viljelylupahakemus tullee eduskuntaan vielä syksyn aikana.

Jos gm-viljely Suomessa alkaa, gmo-kriitikot vaativat, että mahdolliset haitat korvaa siemenfirma tai elintarviketeollisuus. Nykylainsäädännössä korvaus esimerkiksi naapurin pellon saastumisesta gm-siitepölyllä menee valtion piikkiin. Käytäntö ei edistä suurinta mahdollista vastuullisuutta geenimuuntelua hyödyntäviltä firmoilta.

Kriitikot arvostelevat myös sitä, ettei viljelijällä ole ilmoitusvelvollisuutta gm-kasvinviljelystä naapureilleen. Gm-viljelystä saattaa kuitenkin olla seuraamuksia etenkin lähiseudun luomuviljelijöille ja mehiläistarhaajille.



Uusimaalainen luomuviljelijä Jukka Lassilla korostaa, että luomu- ja tavanomaisilla viljelijöillä on samat intressit gmo-kysymyksessä. Gmo-viljely naapurissa voi aiheuttaa ongelmia myös tavanomaisella tavalla gmo-vapaata ruokaa tuottavalle viljelijälle. Lassila ja MTK-Uusimaa odottavat MTK:lta selkeää kantaa gmo:ihin.


 

Laura Lounasheimo

Finfood

Kaikki